Week 13 - Happy news

Heipparallaa.

Täällä on viikko alkanut erittäin hyvin sillä sain soiton, että eräs kesätyöpaikka on minun jos olen edelleen kiinnostunut (no tottakai olin). Tämä kesä meneekin sen vuoksi Vaasassa, joka on ensimmäinen ja varmasti viimeinen kesäni täällä. Hassua, mutta kivaa ja jänskää samaan aikaan. Onneksi monet ystäväni jäävät Vaasaan kesäksi, joten seuraa onneksi hiljaisesta Vaasasta löytyy.

Viime viikon perjantaina sain myös kivan yllätyksen sähköpostiini, jossa ilmoitettiin 20€ lahjakortin voitosta S-ryhmän liikkeisiin, jonka sain kun olen osallistunut yliopiston markkinoinninopiskelijoiden tekemään kyselyyn (hieno juttu, mutta ei selkeää muistikuvaa kyselystä). Joskus arpaonneni on ollut tuuria täynnä, mutta en ole muistaakseni vuosiin missään sitten voittanutkaan, joten oli jo aikakin. Tämä ilmoitus piristi kyllä kivasti tässä koulukiireiden ja stressin keskellä. Ja kyllähän raha aina kelpaa... opiskelijalle varsinkin.

Tällä viikolla olen kesätyöintoilun ohella käynyt myös salilla, ollut parissa tentissä, nähnyt kavereita (mm. kokkaillut täytettyjä paprikoita nam (kuva 1)) sekä viettänyt hiljaista viikonloppua yksin kotona, koska kämppikseni on käymässä vanhemmillaan. Aluksi olin kauhuissani, että pitääkö minun oikeasti olla yksin viikonloppu kun muutenkin hajoaa pää näihin koulujuttuihin, mutta aika onkin mennyt nopeasti ja hyvinkin tehokkaasti. Kai kun ei ole mahdollisuutta höpötellä kämppiksen kanssa missään välissä saa aikaankin paljon enemmän. Onneksi kuitenkin hän tulee takaisin pian ja pääsee valittamaan ja purkamaan kouluahdistusta taas hänelle :D

Tänään minulla oli viikkoni toinen tentti (kyllä, lauantaina), joka ei ollut aiheeltaan vaikea, mutta laiskuuteni lukemiseen aloittamisessa aiheutti turhautumisen eilen ja tänään aamulla. Muistan aamulla ajatelleeni, että "kumpa olisi vielä yksi tunti aikaa lukea, jotta voisin kunnolla vielä kerrata", ja kun näin seuraavan kuvan facebookissa myöhemmin alkoi hieman naurattamaan. Sitä aina on hyvä olla jälkiviisas, mutta kuitenki itsekin tietää, että lukemaan voi aina aloittaa aiemmin eikä se ajan lisääminen auttaisi mitään. 

Koulukiireiden ja työstressin (ei onneksi enää) vuoksi päivät ovat menneet jälleen kerran n o p e a s t i ja S:n saapuminen Suomeen lähenee kovaa vauhtia. Onneksi. 

Ei enään montaa yötä kun voidaan tapella jälleen ihan face-to-face ;D Ensi viikolla on siis tiedossa kämpän kaikinpuolinen siivous, joka tarkoittaa myös vaatekaapista yhden (tai puolikkaan) hyllyn tyhjentämistä S:lle. Se ehkä onkin siivouksen haasteellisin ja kituuttavin hetki (mikä hylly, minne siirrän nämä vaatteet, kuinka paljon hän tarttee tilaa jne..), varsinkin kun olen pitkästä aikaan pystynyt pitämään siellä jonkunlaisen järjestyksen :D no, tämä on kuitenkin ihanan onnellinen ongelma sillä se tarkoittaa lähestyvää yhdessäoloa. 

Toivottavasti muutkin ovat saaneet iloisia uutisia piristämään arkea. Hauskaa viikonloppua!

Johu

Skype, Viber, Whatsapp, Facebook...

Kahden viikon päästä S on jo täällä Vaasassa, Suomessa!! Hullua miten aika aina lopulta meneekin näin nopeesti, mut koulu ja sali osaa pitää kiireisenä. Viime viikot on tuntunu, että koko ajan pitää mennä nukkumaan ja viikot sujahtaa ohi nopeasti. Monina vapaina hetkinä olen kuitenkin aikani viettänyt Viberissa tai Skypessä S:lle puhuen. 

Tosiaan, minä ja S, ollaan totuttu erilaisten applikaatioiden jatkuvaan käyttämiseen, joka on saanut molemmat moneen kertaan myös hermon partaalle. Akku loppuu, netti ei toimi tai applikaatiot eivät vaan jostain syystä toimi. Yhteydenpito ei aina muutenkaa ole aina helpointa aikaeron ja erilaisten aikataulujen vuoksi. Joustaa siis pitää, mutta kiitos nykyajan on tämä etäsuhteilukin tehty paljon helpommaksi. 

Skypeä ollaan käytetty aina silloin ja tällöin, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ollaan todettu viberin toimivan paremmin (huonommin sen jälkeen kun skype osti sen) skypeen verrattuna, mutta videokeskustelussa skype toimii parhaiten. Skypen kautta on myös ihanaa puhua Vanoralle, ja nähdä miten hän innostuu äänestäni ja hakee pehmolelunsa tai pallonsa jos sitä häneltä pyydän. 

Skypeilyä tänään S:n ja Vanoran kanssa.

Kahden viikon kuluttua S kuitenkin saapuu jälleen Suomeen, ja tauko näiden applikaatioiden käyttämisestä suhteemme ylläpidon vuoksi voi jäädä moneksi viikoksi tauolle, jes!

Päiviä laskien,

Johu.

Kesä tulee

Jaahas. Kesä tulee ja kroppa pitäis saada edustavampaan kuntoon, jotta rannallekin kehtaa sitten joskus mennä. Talvisin mulla on paha tapa syödä normaalia enemmän ja harrastaa vähemmän liikuntaa, joka tietenkin näkyy kropassa ja henkisestikin olo on huonompi. Onneksi osaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä.

Viime viikkoina olen vähentänyt herkkujen syöntiä paljon sekä koittanut kontrolloida leivän syöntiäni. En aio mitää jättää kokonaan pois, mutta hetkeksi haluan ne jättää vähemmälle, jotta tuloksia näkyy nopeammin ja olo olisi kevyempi. Ja niin se on ollutkin (:

Salille lähdössä.

Avocadoa, raejuustoa, ja munakasta rucolalla. Haha en suosittele laittamaan rucolaa munakkaan joukkoon, ei ollut herkullista :D

Mä rakastan omenoita. Omenat on mulle hyvä korvike karkille ja muille herkuille.

Tänään kaupasta mukaan tulleita tuotteita.

Anteeksi kuvien kamala laatu jälleen kerran. Kuvat on otettu jälleen kerran iphone 4s:llä ja huonon valaistuksen vuoksi laatu on hirveää. Toivottavasti ryhdistäydyn kamerani kanssa (joitakin kuvia tänne on kameran kanssa kylläkin jo otettu, jei) ja pääsemme kaikki nauttimaan laadukkaista kuvista. 

Tänään on vuorossa koulujuttujen tekoa sekä salille menoa. Ensiksi, minun pitää kuitenkin soittaa Kansasiin ja herättää S töihin menoa varten. Aikaero on kyllä samaan aikaan hyvä ja inhottava asia etäsuhteessa. Aikaero antaa molemmille omaa aikaa hoitaa asioita kuntoon, mutta toisaalta vaikeuttaa meidän kommunikointia aika tavalla. Omat rytmit juttelemiselle ovat kuitenkin syntyneet sekä onhan viestittely nykyään hyvin nopeaa ja helppoa. (:

3vko ja 1pv kun S tulee jälleen <3

Johu

Weekend at my parents' place

Koulu on vienyt niin paljon aikaa viime aikoina, että viikonlopun vietto vanhemmilla oli enemmän kuin tarpeen. Ensiksi meinasin vaan jäädä Vaasaan, mutta onneksi muutin mieleni ja lähdin moikkaamaan perhettä (siskoa lukuunottamatta). Viikonlopulta ei kertynyt montaa mielenkiintoista kuvaa, koska olen ollut viime aikoina laiska järkkärillä niitä ottamaan PLUS puhelimeni muisti on jatkuvasti täynnä, huoh. Täytyy ensi viikolla muistaa ottaa projektiksi tyhjentää muisti ulkoselle kovalevylle. 

Viikonloppu meni terveellisesti pääasiassa salaattia, lohta ja hedelmiä syöden. Naistenpäivänä tuli kuitenkin herkuteltua isän ostama Kismet, jota oli vaikea vastustaa. Viikonloppu meni pääosin jutellen, pelaillen ja tv:tä katsellen. Oli kyllä ihana kouluton viikonloppu (joka kylläkin tarkoittaa kiireistä ensi viikkoa), joten ensi viikolla jaksaa taas (toivottavasti) opiskella. 

Kansasista olen puolestaan saanut ihania keväisiä kuvia poikaystävältäni S:ltä. Hän on viettäyt lähes joka päivä hetken läheisessä puistossa tyttömme Vanoran kanssa (: 

Nyt jo iso ikävä tätä suloisuutta, joka merkitsee minulle nykyään niin paljon. Rakkaus koiria kohtaan on minulle syntynyt vasta viimeisten kahden vuoden aikana ja onkin hassua miten pääni nykyään kääntyy hymyssä suin kun koiran näen. Näin tämä tyttö on saanut sulatettua sydämeni. (:

Toivottavasti muillakin oli yhtä rentouttava viikonloppu kuin minulla (: näitä lisää! 

Johu

Karelian pasties a la American

Pari päivää sitten päätin ryhdistäytyä kynsieni kanssa ja laittaa ne näteiksi. Ensimmäiset lakat, jotka tarttuivat käteeni olivat yllättäen vaaleahko aluslakka sekä hopeinen glitterlakka. Näillä jälleen kerran kaunistin kynsieni ulkoasua (viime aikoina kynteni ovat näyttäneet kärsineiltä, joten tämä tuli tarpeen). 

Täällä Suomessa laitettiin kuntoon kynsiä, mutta samaan aikaan Kansasissa poikaystäväni valmisti yksin karjalanpiirakoita. Kyllä. Minä siis lakkasin kynsiäni ja mies kokkasi suomalaisia piirakoita, koska meillä oli jäänyt aineksia yli viime kerralta. Täytyy kyllä kehua hieman poikaystävääni sillä olen aina halunnut miehen, joka suostuu ja haluaa työskentelemään keittiönkin puolella, koska sitä en ole ikinä aivan minun parhaaksi alueeksi kokenut. Kokata ja leipoa tykkään, mutta monesti siihen ryhtyminen tuntuu raskaalta tai sitten kokkailuni ei onnistu kuten pitäisi. Huoh, äitiini olen selvästi siis tullut. Kokata en tykkää, mutta sitä teen muiden ja monipuolisemman ruokailun vuoksi.

Tässä kuva meidän välisestä whatsapp-keskustelusta:

Kymmenen pistettä ja papukaija-merkki kyllä meni Kansasiin S:lle. Karjalanpiirakat näyttivät erittäin hyviltä ainakin kuvan perusteella. Kumpa vaan olisi päässyt niitä sinne myös maistelemaan. No, onneksi  4,5vkon päästä voidaan jälleen niitä yhdessä tehdä (:

Tässä vielä kuva, jonka nappasin matkalla kahville parhaan ystäväni kanssa. Tämä vaaleahko mavalan kynsilakka sopii hyvin tämän hopeisen lakan kanssa. Tämä lakkaus saa myös ihoni näyttämään ruskeammalta, joka tietenkin suuri plussa (:

Tänään olen ollut luennolla ja nyt on aika siivoilla, tehdä koulujuttuja sekä suunnata salille. Toivottavasti päivä tulee olemaan tehokas ja saan paljon aikaan.

Tehokasta loppuviikkoa kaikille! (:

Johu