The days fly by

Kauhee hulina ja vilinä ollu viime päivät et päivät vaa sujahtaa ohi. Hoideltu jälleen asioita, oltu luennoilla sekä käyty amerikkalaisten kanssa ekaa kertaa baareilemassa Emporiassa. Ilta oli kyllä hauska kaikkine uusine juominee ja teppuinee (opittiin koristamaan seiniä uudella jenkkiläisellä tavalla, alla kuvia), mutta kyl sunnuntai ja maanantai oltiin kaikki ihan veto poissa. Huomaa et ku on ollu pieni tauko bileyksest ni heti tarvii useamma päivä palautumisee, huhhuh. Onneks maanantai oli ihan luvallistakin lusmuilua sillä täällä vietettii Martin Luther Kingin päivää, joten kellään ei ollut luentoja.

Viikoloppu oli kyl aikamoine, mut niin oli myös tää päivä. Herättiin tänään suht ajoissa salille, josta suunnattiin etsii vakuutusta autolle ja syömään yliopistolle. Sen jälkeen tultii levähtää kahdeks tunniks kämpille ja sit taas käveltii puoltoista kilsan päähän kattoo ekaa kertaa yliopiston miesten koripalloo. Oli kyl nii mahtava fiilis ja peli muutenkin. Kerron lisää tunnelmasta ja pelistä ens bloggauksessa sillä nyt t u s k a i l l a a n viel hetki koulutehtävien kans. Tää opiskelu täällä on kyl niin erilaista, että on hieman opeteltava tähän tyyliin vaik ei haluis. 

Johu

driving in the USA

Kyllä nyt hymyillyttää sillä eile päästii ajelee ympäri Emporiaa sekä päätettii lähtee illaks Wichitaan, joka on Kansasin suurin kaupunki väkiluvultaan. Toinen hymyilyn aihe oli myös kun eilisen autovuokrauksen ansiosta mulla on nyt taskussa Kansasin ajokortti, wuhuu!

Kansasin ajokorttii varten luettiin pari tuntii pientä vihkosta, jossa oli kaikki materiaali kirjallist tenttiä varten. Vihko ei tosiaa ollu pitkä, mut mielenkiinto painaa muistiin nopeuksia ja pituuksia jenkkien mitoissa sekä heidän omia sääntöjä oli nolla. Kun kirjallisen tentin pääsi läpi (viisi sai olla väärin ) oli vuorossa pienimuotoinen inssi. Tässä kohtaa kortti on jo aika vahvoilla, mutta kyl silti jänskätti sillä esimerkiksi täällä saa ajaa oikealle kääntyessä päin punaisia jos muu liikenne sen sallii. Kerranki voi siis ylpeänä sanoo, että ajoin päin punaisia parikin kertaa!!

Autolla oli kyl niin huippua liikkua ja se on oikeestaa ihan ehdotonki täällä. Kaikki täällä on suunniteltu autolla ajamiseen sillä autoteiden ylittäminenkin on välillä tehty ihan mahdottomaksi kävelijöille.

Kun Kansasin ajokortit oli taskussa oli pakko mennä syömää jotain, koska meillä meni kolme pitkää tuntii siellä toimistolla hirveiden jonojen takii. Hypättiin autoon ja suunnattiin ekaa kertaa Taco belliin ja ite tykkäsin tosi paljon. Tuomas ja Maria ei puolestaa ollu kovin vakuuttuneita, mutta ite oon aina ollu kova tacojen ja tortillojen ystävä.

Taco bellin jälkeen suunnattiin tosiaan sinne Wichitaan, jonne oli alle kahden tunnin matka. Matkalla jouduttii pysähtymään kaksi kertaa per suunta tietullien takia, ekassa otettiin lippu ja loppupäässä olevassa tietullissa maksettii noin neljän dollarin maksu. Itse pääsin myös lähtiessä takaisin Emporiaan näyttämään miten lippu kuuluu ottaa automaatista SILLÄ tietenkin yllätysyllätys ajoin liian kauas automaatista. Eihän siinä muu auttanut kun avata vyö ja uutta yritystä peliin. No turvavyön irrottaminen sekä ikkunasta kurottaminenkaan ei tietenkään riittänyt, joten seuraavaksi piti avata autonovi ja nousta autosta. Ovi ei tietenkään auennut, koska jenkkien autoissa auton ovet ovat lukossa aina kun kun jokin muu vaihde on päällä kun parkki, joten Tuomas jälleen pelastavana ja fiksuna poikana vaihtaa vaihteen, jotta johanna pääsee ulos autosta repimään vihdoin ja viimein sen saakelin lapun! Tyylillä siis jatketaan edelleen.

Nyt aletaan laittautuu iltaa varteen, jotta illalla päästää ekaan kertaan baariin Emporiassa.

P.s. Ostettiin tänään oma auto!! Reissailu here we come!

Johu

Two people like us = chaos

On pitäny jo hetken kirjottaa siitä miten onki sattunu näin, että minä ja Maria ollaan niin samanlaisii ihmisiä. Molemmat hukkaa tavaroita ja on ihan samalaisii sättäreitä, että Tuomaksel on ollu mee kans kyllä kestämistä.

Tuomas esimerkiksi purki matkalaukkunsa jo ekana iltana kun me tytöt puolestamme elimme reilun viikon päivät laukut lattialla ja siten sotkun keskellä. Loppujen lopuks meil itelki meni onneks hermot ja ryhdyttii toimeen. Huoneest tuli paljon kivempi, tilavampi sekä vaatteet ei enää loju rumissa kasoissa vaan kauniisti henkareissa tai viikattuina laatikostossa. Hyvä me!

Asutaan tosiaa kampuksen ulkopuolella olevassa vuokra-asunnossa, jossa suomalaiset Vaasan Yliopistost kiertää. Tää on edullinen plus täält löyty oikeestaan kaikki tavaroineen, joten hyvä paketti lähellä yliopistoa. Saatu täälki monesti jo kuulla kehuja miten fiksuja ja järjestelmällisiä suomalaiset nuoret on ku pitää huolen siitä, että seuraavillakin vaihtareilla olis hyvä paikka minne tulla. Tää asunto on monille monille Emporia Staten nuorillekki tuttu (ja luvataan pitää huoli et tulee pysymäänki)!

Mut nyt takaisin mun ja Marian menestystarinoiden pariin. Eilen tää kaksikko meinaan päätti mennä pesemään ekaa kertaa pyykkiä (Tuomas jo ahkerana pessyt pari kertaa) ja kaikki sujui hyvin ohjeita lukien. Jätettiin pyykit pyörimään ja lompsittii hetkeks sisälle odottelee, jotta alle 30min ohjelma loppuu. Aika kului ja lähdettii hakemaan pyykkejä, mutta mutta surprise taas mikä yllätys meit odotti. Nostettii pesukoneen kansi ja huomattiin pyykkien olevan täynnä valkoista pesupulveria!! "Hääh, mitä ihmettä?". No ei voitu muuta ku lähtee hakee lisää rahaa ja pyykit uudestaan pesuun. Toisella kerralla onneks kaikki meni hyvin ja saatiin pyykit kuivumaan, haha.

Kyllä alkaa vähitellen jo  naurattaa miten paljo meist olis jo kertoo stooreja, mut täytyy oikee karsia. Tänäänkin päästiin nimittäin edustaa startanneilla kursseilla yliopistolla, sillä yllätysyllätys me lampsittiin ihan väärään luokkaa, väärälle kurssille!! Tajuttuamme sen luennoitsija tietenkin astuu luokkaa ja tokaisee meille: "so you decided now that you don't want to come to this course?". Maria ehti jo pois luokasta ku itse käännyn ja vastaan: "Noo, it just that we have another lecture now"!! Kyllä luokas olleita oppilaita ja luennoitsijaa nauratti, en ihmettele.

Täytyy kyllä silti myöntää, että elämä on paljon hauskempaa ja jännittävämpää tämän takia. Uusia sähläyksiä odotellessa siis!

Johu

Don’t count your chickens before they hatch

Tänään päätettii hoitaa taas yks asia pois alta, nimittäin kansasin ajokortin hankkiminen. Käveltyämme reilu kolme kilometriä kovassa tuulessa (ja minä fiksuna tyttönä en ottanut tietenkään pipoa, hanskoja enkä kaulahuivia, go johu go) saimme kuulla, että meiltä puuttuu yksi asiapaperi sekä autokin ajotestiä varten pitäisi löytyä omasta takaa. Harmitti aika paljon kyllä, mutta oli kuitenki piristävää mennä kiertää ostoskeskuksessa (hyvin pieni ostoskeskus) olevaa urheiluliikettä ja huomata miten paljon halvemmalla kaikkii tuotteita täält saakaan. Ens kerral aion ostaa kyllä uudet lenkkarit, uuden urheilutakin tai juoksushortsit.

Poikettii viel ennen takasin kävelyy nopsaa kahvilla ni jakso kävel takaskin tossa hirveessä tuulessa. Toi tuuli oli kyl tänää niin paha, että täytyy sanoo et vei voiton jopa Vaasan tuulelta. Oli ihan hullua kävellä lopuks kauppatavaroiden kanssa se kilometri kotiin ku tuntu et ei pääse eteenpäin. Kotii ku vihdoi ja viimei päästiin ni aloin heti laittaa ruokaa (heti kun sormeni ei enää punottanut paleltumisen jäljilt) ja namnam ku maistu hyvältä!

P.s. nyt katellaan hetki televisiota ja piakkoin lähetään yliopiston kuntokeskukseen juoksee, pelaa pingistä sekä pomputtamaa koripalloo, jee!

Johu

John Frieda

Viime keskiviikkona meidät vaihtarit vietii tutustumaan ja shoppailee kahdeks tunniks Walmarttiin. Saatiin kauppaan oikeen kartat ja meitä nauratti et eihän me nyt noin onnettomii olla, mutta kyl noi on niin isoja paikkoja ja jos aika rajattu ni aikaa ei oo turhalle haahuilulle.

Mukaan tarttu pääasias kauneistuotteita, pesuaineita ja ruokatarvikkeita. Itse kuitenkin lähdin ekana saalistaa tuttuja käyttämiäni tuotteita ja päätin kokeilla näitä John Friedan tuotteita. Näistä jokainen makso vähän reilu 5 dollarii eli paljon edullisempaan kun Suomessa. Brilliant brunette-tuotteet makso puolestaa vähän yli 6 dollaria eli nekin lähtee paljon halvemmalla. Nää tuotteet on ihan jees, mut kyl noi brillian brunette- tuotteet vaa on ihan ykkösiä!

Johu

Week number one

Jo eka viikko takana, mut onneks kuitenki mont viel edessä. Hauska o ollu huomata miten ittees ei pidä turistina vaan osana porukkaa sekä miten ihanaa on kun voi suunnitel tulevaa!

Viikon aikana oon saanu uudet kämppikset, tutustunu moniin muihin ihanii ihmisii sekä oppinut jenkkilästä p a l j o n. Hassuu miten erilailla jenkit toimii monissa asioissa ja miten ne on ihmisinäkin niin erilaisii kuin esimerkiksi me suomalaiset. Viikon aikana ollaan saatu  iso oppimäärä small talkista sekä tajuttu miten oikean kuvan tv-sarjat ja elokuvat oikeasti antavatkaan. Ensimmäisen viikon voi sanoo olleensa täynnä ainoostaa positiivisii kokemusii vaikka jotku jenkkien toimet hämmästyttääkin. Saa nähä kui kauan tää honeymoon-vaihetta kestää, mutta toivottavasti ei kunnol lopukkaa. Tänne oon kauan halunnu ja 5 kuukautta on liian lyhyt aika, että osan siit tuhlais koti-ikävään. Kohta siel Suomes kuitenki jo ollaan.

Johu

P.s. Haettiin yks ilta Marian kaa kiinalaista, koska ei ehditty yliopistol tarjotulle päivälliselle. Ruoka oli tosi tosi hyvää ja sain elämäni ensimmäisen onnenkeksin, jeij. Hauska miten iloseks tollasestakin asiast voi tulla.

Loving those desserts

Kävelty ollaan siis paljon koko viikko ja haha miten paljon ollaan saatu katseita!! Jenkkiläiset ei mee mihinkää ilman autoo ja ekana päivänäki kännykkäliikkeen myyjä lähti heittää meit walmarttii, koska heidän mielest 2km matka on liian pitkä matka kävellä, no mikäs siinä jos haluu kesken töiden lähtee heittää!

Emporian pienuuden lisäksi pelkäsin millastakohan ruokaa tääl tulee olemaa. Täytyy kyl myöntää et yllätyin positiivisesti, koska aina on ollu tarjolla terveellinen vaihtoehto ja huomisesta lähtie on myös salaattibaari ruokalassa auki. Nyt ruokalas on pääasias ollu vaan me vaihtarit sekä opettajia ja tuutoreita, joten hauska nähä huomisest lähtien omin silmin miten paikalliset nuoret syö täällä.

Johu

Emporia, Kansas

Ensimmäinen päivä sujui tutkiessa ja ihmetellen Emporiaa. Kaupunki tuntuu kyl paljo paljon kivemmalt mitä pelkäsin ennen tuloa. Tääl on vaa noin 30 000 asukasta, mutta kaupunki on levittynyt laajalle ja tuntuu paljon isommalt ku oltiin kuviteltu. Niin ihanaa siis olla vihdoin täällä, ei voi muuta sanoo. Tää on just sellanen millaseks amerikan on kuvitellut sarjojen ja elokuvien myötä. Isot autot, shekit, paljon erilaisia drive-inejä, paljon roskaruokaa, sanomalehtiä heitellään pihalle jne.. Ihanaa vihdoin nähdä ja kokea tää ihan ite!

Ilmat on myös tääl aivan mahtavat. Joka päivä aivan sininen taivas ja aurinko paistaa lämpimästi. Eilen saatii myös olla ilman takkeja, koska ilma oli +17 eli kyl tääl kelpaa oleskella.

Ensimmäiset päivät on tosiaa kulunu orientaation ja asioiden hoitamisen parissa. Nyt ollaan hommattu uudet kännykät uusilla liittymillä, pankkitilit hankittu bank of americaan ja asiapaperit lähetetty kansainvälistä ajokorttia varten, mutta auto on vielä hankkimatta. Toivottavasti auto löytyy pian ni pääsee tutkii aluetta paremmin ja piakkoin pääsis jo isommalleki reissulle!

Johu

Greetings from Kansas City International Airport

Marian ja mun lempilento oli ehdottomasti Lontoo-Chicago väli. Kone oli ihana ruokien sekä edessä olevan viihdepaketin ansiosta. Suunniteltii kovasti nukkuvamme, mutta pelailtiin ja katottii useampi elokuva. Molemmat ihastuttiin ONE DAY elouvaan.

Huhhuh mikä päivä! On kyl menty koko ajan paikast paikkaa, ja yhdysvaltoihii mentäessä kaikki on ollu yhtä tarkastamista niin tavaroiden ku paperienki suhteen. Saappaat, kamerat, kannettava ja nesteet on nostettu monesti pöydälle, kaikenlaisia papereita täytelty edelleen ja vanhoja papereita pitäny antaa todistamisen vuoksi vähän joka välissä.  Ollaan myös kuljettu suurilla kentillä busseilla ja junilla toisiin terminaaleihin sekä kiiren takia oltu oikeutettuja jonojen ohitukseen.

Aika hektist on meno ollu siis alusta saakka PAITSI nyt.... tääl nuokutaan Kansas Cityn lentokentäl, koska jouduttii jäämää venaa aasialaisten lentoja kuudeks tunniks. Muuten ei niin väliä, mutta nyt itselläni 30 tunnin takana oleva matkustaminen sekä sitä ennen lauantainen vietetty päivä, josta tosiaan lähdin rakettien jälkeen reissuun. Kaikkien ollessa koossa alkaa kuitenkin vielä viimeinen rutistus, nimittäin kahden tunnin mittainen bussimatka kohti Emporiaa, kohti uutta kotia seuraavan viiden kuukauden ajaksi.

Johu